Eli työni loputtua minulla oli muutama viikko lomaa, jonka aikana mm. autoin Japanin opettajaani hänen englannintuntiensa kanssa. Hän opettaa paikallisille naisille englantia ja tapasinkin kolme hänen ryhmäänsä muutaman päivän aikana. Oli kiva päästä opettajan rooliin ja opettaa heille englantia. Lisäksi päsin kertomaan lisää Suomesta ja kuulin myös naisten kertomuksia heidän Suomi-kokemuksistaan.
Loman päätyttyä oli aika jättää hyvästit Ando-perheelle ja rakkaalle Eru-koiralle. Perhe oli erittäin mukava ja ystävällinen ja olen heille erittäin kiitollinen kaikesta! Mutta kuitenkin suurin ikävä jää Erua kohtaan =(
Kuulin, että tänä vuonna eräs uusi suomalainen vapaaehtoinen majoittuu tähän samaan perheeseen, joten eiköhän Eru piristy uudesta vieraasta =)
Matkustin siis kimpusineni Kasugaista Kusatsuun, eli ensimmäiseen asuinpaikkaani Japanissa, sillä tapaaminen oli määrätty Kusatsun juna-asemalle. Oli ihana tavata taas muita vapaaehtoisia puolen vuoden jälkeen ja kuulla heidän kokemuksistaan Japanissa. Harmiksi yksi vapaaehtoisista oli lopettanut vapaaehtoistyöjaksonsa kesken, sillä työ oli hänelle liian vaativa, mutta muut olivat yhä mukana, vaikka meitä ei paljoa ollutkaan, vain me neljä poikaa (kaksi tanskalaista ja yksi itävaltalainen).
Kusatsussa tapasin myös ensimmäisen työpaikkani pomon pitkästä aikaa. Oli kiva nähdä häntäkin. Hänen johdollaan me sitten matskustimme samaan perinteiseen japanilaiseen taloon Kusatsun vuorille, jossa leireilimme jo maaliskuussa (taitaa olla maaliskuun päivityksessä ryhmäkuva tästä paikassa).
Loppuarviointileiri oli lyhyt mutta mukava. Oli ihanaa saada vapaaehtoistyöjaksolle asian mukainen päätös, todistuksineen kaikkineen =)
Leirin päätyttyä oli aika jättää hyvästit kaikille ja jatkoin matkaani Kusatsusta Gifuun, ystäväni Mitsun luokse. Vietin yöni hänen perheensä kanssa ja aamulla varhain matkustimme Mitsun kanssa Nagoyasta Tokioon. Voi että miten mahtava fiilis se olikaan palata jälleen Tokioon liki puolen vuoden jälkeen!
Majoituimme erääseen mukavaa hotelliin Ikebukurossa. Jätettyämme kamppeemme hotellille lähdimme kiertelemään Tokiota. Kävimme tietenkin ensiksi Odaibassa, lempipaikassano koko Tokiossa ja Japanissa ylipäätään, uudestaan Tokyo towerissa, Muumikahvilassa, Tokion Disneylandissa sekä monessa muussa paikassa. Mitsu joutui kuitenkin muutaman päivän päästä palaamaan takaisin Gifuun töiden takia ja vietin kaksi viimeistä päivää Tokiossa yksin. Odaibassa kävin molempina päivinä, ihan vain kiertääkseni kävellen koko Odaiban (aikaa kului tähän noin nelisen tuntia) ja pitihän Odaiban maailmanpyöräkin kokea, näkymät olivat upeat! Cosplayereitäkin tuli nähtyä jos jonkinlaisiam sillä onhan Odaiba kuuluisa niistä.
Odaibassa, taustalla vapaudenpatsaan pienoismalli sekä Rainbow Bridge
Odaiban maailmanpyörä
Muumikahvila!
Mitsun kanssa Tokion Disneylandin ikonisen linnan edessä
Odaiban cosplayereitä. Digimonista tutut Taichi ja Yamato. Olin kuolla onnesta nähtyäni heidät ja täytyihän heistä pyytää lupaa ottaa kuvan =)
Ja sitten se koitti, elokuun 10 päivä. Heräsin aamulla aikaisin ja menin junalla Tokiosta Naritan lentokentälle. Kaikki sujui nopeasti ja vaivattomasti ja pian huomasinkin jo istuvani koneessa valmiina nousuun. Tajusin, että olen nyt palaamassa takaisin Suomeen ja tunnevyöry oli valtava, mielessäni pyörivät kaikki tapahtumat joita koin viimeisen puolen vuoden aikana ja vannoinkin että Japaniin kyllä palataan vielä jonain päivänä, ei tämä tähän jää! =)
Shibuyan risteys, aina yhtä vilkas
Nyt siitäkin päivästä on jo yli puoli vuotta! Paluuni jälkeen aloitin heti sivarijaksoni täällä Maailmanvaihdon toimistossa ja mahtavaa on ollut!
Tämä blogi ei jää tähän, vaan jatkoa seuraa, sillä lähden elokuussa jälleen Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin.
Tällä kertaa puoleksi vuodeksi Vietnamiin!
Siihen asti, sayoonara! =)
