Yksi kuukausi takana, viisi edessä

Moi!

En oo pahemmin ehtiny kirjotella tänne viime aikoina kun kiirettä on pitäny.

Jo kuukausi Japanissa on vierähtänyt! Vielä viisi jäljellä =)

Vähän yli kaksi viikkoa sittten jätin Tokion taakseni ja saavuin Kiotoon, jossa mua vastassa oli ICYE:N työntekijä ja hänen miehensä.Tultiin toimeen todella nopeasti ja heidän saattamana saavuin Kusatsuun 20 minuutin junamatkan päähän Kiotosta. Ensimmäisenä päivänä tutustuin työpaikkaan ja työntekijöihin Tenkimurassa.

Valitettavasti Englantia siellä puhui tuskin kukaan ja näin ollen kommunikaatio on ongelmallista yhä tänä päivänäkin.

Tutustuin lapsiin ja heitä olikin noin 30! Aikamoinen melu niistä pääsi =)

Vietin päivän uusien tuttavieni kanssa Kiotosta ja he kutsuivat minut luokseen tulevalla viikolla.

Sain myös isäntäperheen noin kahdeksi viikoksi, jotta sopeutuisin elämääni täällä Kusatsussa/Otsussa paremmin.

Työ ei sinänsä ole raskasta, työkuvaani kuuluu leikkiä lasten kanssa ja auttaa muita työntekijöitä. Työskentelytunnit ovat yhdeksästä kolmeen, mutta lasten kanssa työskentely ei ole helpoimmasta päästä, kun 30 lasta itkee ja kiljuu samaan aikaan, ei lopputuloksena ole muu kuin päänsärky joka päivä.

Hankalaa on myös se, kun lapset puhuvat minulle Japaniksi, enkä osaa vastata sanaakaan takaisin, mutta pärjännyt olen kuitenkin.

Tenkimurassa ajamme omalla bussillamme ympäri Biwa-järveä joka päivä eri paikkaan syömään lounasta ja lapset leikkivät eri puistoissa. Aurinkoisella säällä tämä on parasta! Mutta sateisella säällä erittäin kurjaa, sillä menemme aina ulos säästä riippumatta .. Siinä sitten yritän syödä riisipallojani täristen kylmyydestä ja läpimärkänä.

                                   Ensimmäinen päivä töissä. Lasten lempitanssi: Hyaku paasento yuuki.

                                                             Sama tanssi ulkona Otsussa.

Nyt kun aikani isäntäperheessäni on ohi, asun projektini kautta saamassa talossa, joka toimii vanhustenhoitokotina päivisin, kun olen töissä, ja kun palaan töistä, talo on tyhjä ja täysin käytössäni. Pidän täällä asumisesta, tilat ovat riittävät, on telkkari ja työntekijät jopa asensivat netin tänne vuokseni! =)

Myös työmatkani on vain vaivaiset viisi minuuttia kävellen. Lähin Starbucks sijaitsee vain noin 100 metriä talosta, minuutin kävelymatkan päässä. Siellä tuleekin käytyä päivittäin kun hintatasokin on paljon alhaisempi kuin Suomessa.

                                                                        Talo, jossa asun

Viime viikonloppuna menin uusien tuttavieni luo Kiotoon ja vietin siellä yöni, sieltä jatkoin matkaani Osakaan, jossa vietin viikonloppuni. Mahtavaa oli!

                                                      Maikojen esittämä tanssi Kiotossa.

                                                                              Osaka.

                             Ja minä hymyilevänä Osakan maailmanpyörässä auringonlaskun aikaan.

Aivan näinä päivinä kirsikkapuut ovat täydessä kukassa. Silloin on aivan pakko päästä Kiotoon, joka on kuulemma Japanin kaunein paikka kirsikkapuiden katselua varten. Kiotolaiset ystäväni kutsuivat minut mukaansa viettämään hanamia, eli syömään, juomaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta kukkivan kirsikkapuun alla.

                                                  
                                            Kirsikkapuu Otsussa, puistossa jossa söimme lounasta.

Until next time! =)

Konnichiwa!

Täällä Japanissa vihdoin! =)

Lento oli pitkä, mutta kaiken tän arvoinen! Olin matkan jälkeen todella väsyny ku en lentokoneessakaan nukkunu yhtään. Naritan kentälle mua tuli vastaan ICYE Japanin työntekija joka vei mut Tokion toimistoon. Junamatka kesti noin tunnin ja siinä ehdittiin hyvin tutustuu toisiimme ja sain kuulla hieman Japanilaisista säännöistä esim. junissa/metroissa ei puhuta kännykään ja muutenkin keskustelua paheksutaan.

Toimistolla mut otettiin lämpimästi vastaan ja tutustuin myös muihin työntekijöihin siellä. Kaikki oli todella vieraanvaraisia ja mukavia. Toimistolla odotellessa host-äitiä hakemaan mut pääsin kokemaan Japanilaisen vessan salat... En vieläkään osaa täysin niitä moderneja vessoja käyttää ku nappeja ja painikkeita on niin monia!

Pian host-äiti tulikin hakemaan mut ja me tultiin toimeen todella hyvin heti alusta asti. Perhe on tosi kiva, vaikka äitiä lukuun ottamatta kukaan ei puhu englantia. Äiti osaa hieman venäjää joten sillä tullaan toimeen myös. Sain oman huoneen ja nukun perinteiseen tapaan lattialla, patjalla. Talo on aivan mahtava ja todella iso. On puutarhakin jossa kasvaa kirsikkapuita =) Tehtiin perheen lapsien, Arisan ja Mocchin kanssa origameja!

Keskimmäinen on mun

Ensimmäisenä yönä nukuin 14h ja olo oli aamulla paljon parempi. Päivä oli sateinen mutta käytiin kiertelemässä silti kaupungilla ja nähtiin mm. Muumikahvila, Tokyo Sky Tree ja Sensoo-jin Buddhalaisen temppelin alueella.

Minä ja host-veli Mocchi =)

Tokyo Sky Tree alhaalta kuvattuna

Muumi-kahvila

Illalla pidettiin mun tervetuliaisjuhlat ja taloon saapui väkeä n. 30 henkilöä ja kaikki toi mukanaan ruokaa. Siinä pitin iltaa kerroin vieraille kaikenlaista Suomesta ja nukkumaan pääsinkin vasta kahden aikaan yöllä.

Viimesenä vapaapäivänä käytiin host-äidin kanssa tutustumassa kahteen muuhun vapaaehtoistyöntekijään, jotka tuli Itävallasta samana päivänä ku minä. Daario ja Leroy on 23-vuotiaita serkuksia ja tultiin hyvin juttuun. Kierreltiin Tokiota yhdessä ja syötiin lounasta. Shibuya on tähän asti vilkkain näkemäni paikka Tokiossa.

Shibuyan tienristeys

Tänään alko Japanin kieli- ja kulttuuritunnit toimistolla. Oltiin Daarion ja Leroyn kanssa kymmenestä viiteen oppitunneilla ja päivän päätteeksi löydettiin kauan kaipaamamme adapterit jokaiselle joten nyt toimii tietokonet sun muut =)

Junamatka toimistolle on vaan erittäin hankalaa puuhaa kun se kestää yli tunnin ja välissä on kaksi linjan vaihtoa ja yleensä junat on täynnä, joten joudun yleensä seisomaan koko tunnin. Väsyttävää puuhaa mutta Tokio junasta näyttää niin mahtavalta!

Nyt nukkumaan että huomisaamuna jaksaa virkeenä opiskella taas Japania! Oyasuminasai! =)