En oo pahemmin ehtiny kirjotella tänne viime aikoina kun kiirettä on pitäny.
Jo kuukausi Japanissa on vierähtänyt! Vielä viisi jäljellä =)
Vähän yli kaksi viikkoa sittten jätin Tokion taakseni ja saavuin Kiotoon, jossa mua vastassa oli ICYE:N työntekijä ja hänen miehensä.Tultiin toimeen todella nopeasti ja heidän saattamana saavuin Kusatsuun 20 minuutin junamatkan päähän Kiotosta. Ensimmäisenä päivänä tutustuin työpaikkaan ja työntekijöihin Tenkimurassa.
Valitettavasti Englantia siellä puhui tuskin kukaan ja näin ollen kommunikaatio on ongelmallista yhä tänä päivänäkin.
Tutustuin lapsiin ja heitä olikin noin 30! Aikamoinen melu niistä pääsi =)
Vietin päivän uusien tuttavieni kanssa Kiotosta ja he kutsuivat minut luokseen tulevalla viikolla.
Sain myös isäntäperheen noin kahdeksi viikoksi, jotta sopeutuisin elämääni täällä Kusatsussa/Otsussa paremmin.
Työ ei sinänsä ole raskasta, työkuvaani kuuluu leikkiä lasten kanssa ja auttaa muita työntekijöitä. Työskentelytunnit ovat yhdeksästä kolmeen, mutta lasten kanssa työskentely ei ole helpoimmasta päästä, kun 30 lasta itkee ja kiljuu samaan aikaan, ei lopputuloksena ole muu kuin päänsärky joka päivä.
Työ ei sinänsä ole raskasta, työkuvaani kuuluu leikkiä lasten kanssa ja auttaa muita työntekijöitä. Työskentelytunnit ovat yhdeksästä kolmeen, mutta lasten kanssa työskentely ei ole helpoimmasta päästä, kun 30 lasta itkee ja kiljuu samaan aikaan, ei lopputuloksena ole muu kuin päänsärky joka päivä.
Hankalaa on myös se, kun lapset puhuvat minulle Japaniksi, enkä osaa vastata sanaakaan takaisin, mutta pärjännyt olen kuitenkin.
Tenkimurassa ajamme omalla bussillamme ympäri Biwa-järveä joka päivä eri paikkaan syömään lounasta ja lapset leikkivät eri puistoissa. Aurinkoisella säällä tämä on parasta! Mutta sateisella säällä erittäin kurjaa, sillä menemme aina ulos säästä riippumatta .. Siinä sitten yritän syödä riisipallojani täristen kylmyydestä ja läpimärkänä.
Nyt kun aikani isäntäperheessäni on ohi, asun projektini kautta saamassa talossa, joka toimii vanhustenhoitokotina päivisin, kun olen töissä, ja kun palaan töistä, talo on tyhjä ja täysin käytössäni. Pidän täällä asumisesta, tilat ovat riittävät, on telkkari ja työntekijät jopa asensivat netin tänne vuokseni! =)
Myös työmatkani on vain vaivaiset viisi minuuttia kävellen. Lähin Starbucks sijaitsee vain noin 100 metriä talosta, minuutin kävelymatkan päässä. Siellä tuleekin käytyä päivittäin kun hintatasokin on paljon alhaisempi kuin Suomessa.
Talo, jossa asun
Viime viikonloppuna menin uusien tuttavieni luo Kiotoon ja vietin siellä yöni, sieltä jatkoin matkaani Osakaan, jossa vietin viikonloppuni. Mahtavaa oli!
Aivan näinä päivinä kirsikkapuut ovat täydessä kukassa. Silloin on aivan pakko päästä Kiotoon, joka on kuulemma Japanin kaunein paikka kirsikkapuiden katselua varten. Kiotolaiset ystäväni kutsuivat minut mukaansa viettämään hanamia, eli syömään, juomaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta kukkivan kirsikkapuun alla.
Kirsikkapuu Otsussa, puistossa jossa söimme lounasta.
Until next time! =)
Kirsikkapuu Otsussa, puistossa jossa söimme lounasta.
Until next time! =)
Hanamin aikaan sielläpäin on kyllä varmasti kaunista :) Ja Osakan maailmanpyörä on kyllä omaa luokkaansa (Olen itsekkin siinä kerran ollut). Tsemppiä muksujen kanssa ^^
VastaaPoista